keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Talon ulkomaalaus

Yleensä en valita säästä, mutta tämä kesä on ollut surkea maalauskelien puolesta. Sopivia maalauspäiviä on ollut muutamia silloin tällöin ja urakka vaan seisoo ja pitkittyy. Kaikki sivut on saatu nyt maalattua kahteen kertaan (tuskin maalaamme enää kolmatta kertaa). Räystäslautoja, ikkunoiden pielilautoja ym. olemme maalanneet maassa ennen niiden paikoilleen asentamista.

Maaliksi valitsimme Virtasen neljän öljyn laatumaalin. Jotenkin ajatus akrylaattimaalista ei houkuttanut, ja kun Virtasen maaleista tuntui löytyvän vain hyviä kokemuksia, niin valinta oli maalin suhteen aika nopeasti tehty.  Meille oli tärkeää, että maali on säänkestävä ja väri ei ihan heti haalistu. Virtasen öljymaalilla on helppo ja mukava maalata. Se ei valu vaan levittyy hyvin. Lisäksi se tuntuu olevan todella riittoisaa.

Kastellin Kaarna -mallisto lähes huutaa kahta eri väriä. Pitkille sivuille valikoitui Virtasen tehdassävy musta, joka on kyllä hyvin rehellinen perusmusta. Päätyseiniin valitsimme tehosteeksi aika railakkaan oranssin sävyn NCS-kartasta: S 0580-Y40R.

S 0580-Y40R
Virtasen musta



Minulle olisi kelvannut hyvin Virtasen tehdasvalmis sävy Okra, mutta M halusi huomattavasti räikeämpää. Tässä vaiheessa oli muuten hauska huomata, miten värikarttoihin kyllästynyt ja tympääntynyt raksaaja voikaan tässä vaiheessa olla. Tuon sävyn valitsemiseen meni rautakaupassa noin 40 sekuntia :D Mitään koemaalauksia tässä aleta tekemään kun tärkeämpää hommaa on muutenkin aivan riittävästi... Noh, yksi koelauta maalattiin kyllä heti kotona, koska sävy näytti purkissa omituisen persikkaiselta ja sai aikaan ehkä pienoisen paniikin. Onneksi turhaan, sillä nuo sävytykset kustantavat sen verran paljon (tuli muuten vähän yllärinä!),  että tuskin olisi sävyä enää vaihdettu.

Myös otsalaudat maalataan mustalla. Räystäät tulevat oranssilla samalla laudoituksella kuin "sivujatkeet".
Minä olen vähän nikotellut tuon oranssin kanssa, mutta nyt kun saimme maalattua toisen kerroksen vernissalla ohennetun ensimmäisen maalikerroksen päälle, alkaa sävy miellyttää omaakin silmää. Se on oikeastaan tosi kiva ja sopiihan se tuon mustan kanssa ihan törkeän hyvin yhteen. Me pidämme kontrasteista ja tuo yhdistelmä on aika herkullinen.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ohjeita ja hyödyllisiä toteamuksia hartiapankkirakentajalle

Ennen raksaamista
"Siinä tulee sitten avioero."
"Sitten se vaimo valittaa kotona että missä oot ollut, kun mies rakentaa taloa kaikki illat ja viikonloput."
"Budjettia ei ole mahdollista alittaa."
"Noo, odota vielä muutama kuukausi niin mieli muuttuu eikä enää tunnukaan hyvältä idealta rakentaa."

Rakentamisen aikana
"Kyllä se hetki vielä tulee kun kadutte koko projektiin ryhtymistä."
"Mitä ikinä teettekin, niin älkää muuttako keskeneräiseen taloon. Se jää sitten keskeneräiseksi."
"Niin ne listathan jää sitten varmasti laittamatta, sitten ne alkaa ehkä kiinnostaa jos joskus myytte."
"Ootteko miettineet, että jos joskus myytte niin kaikki ostajaehdokkaat ei välttämättä tykkää tosta ja tosta."
"Mikä on se tarkka päivämäärä, kun tämä on kokonaan valmis?"

2 vuotta raksaamista takana
"Ohhoh, kyllä teillä on tässä vielä todella paljon tekemistä"
"Kyllä tämä on aika keskeneräinen vielä"
"Jännä, miksiköhän se x:n talo oli muuttovalmis muutamassa kuukaudessa ja teillä kestää sit näin kauan."
"Miksei teillä ole vieläkään terassia?"
"Ai toi katos ei ole vieläkään valmis."
"Eikö noi puut kannattaisi lyödä jo haloiksi?"
"Ettekö aio tehdä tuolle pihalle mitään?"

"Kannattais varmaan tehdä tää talo loppuun ennen kuin tekee elämässä mitään muuta."
"Kannattais varmaan pitää joskus vähän taukoa tästä ja tehdä välillä jotain muuta."

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kyllä maalla on mukavaa ja uudet perheenjäsenet

Minulla oli lapsena lähes joka kesä kausikortti paikalliseen kotieläinpuistoon. Siellä vietin siskon tai kavereiden kanssa helposti koko päivän eläimiä silitellen ja katsellen. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja haaveillut siitä, että jonain päivänä meillä on oma pieni kotieläinpiha.

Viime lauantaina pieni osa tästä haaveesta toteutui, kun huristimme raksapakulla Myrskylään ja palasimme kotiin kahden uuden perheenjäsenen kera. Tässä ovat Nestori ja Fiina, 2- ja 9-vuotiaat suomenvuohet.


Vuohet tulivat meille lemmikeiksi ja  suorittamaan äärimmäisen tärkeää virkaa maisemanhoitajina. Meidän tontista kun suurin osa on todella pusikoitunutta. Vuohille on rakennettu noin 1000 m2 tarha ja ne saavat lisäksi käyskennellä koko aidatulla pihalla vapaana, kunhan koirat ovat ensin tottuneet niihin. Maiseman raivaamista nimittäin riittää tarhan ulkopuolellakin... Fiina ja Nestori ovat valloittavia, reippaita ja seurallisia persoonia. Fiina tulee kutsusta luokse ja kumpikin nauttii kovasti rapsutuksista ja silityksistä. Ne osaavat kulkea hihnassa, haluavat osallistua aivan kaikkeen ja käyttäytyvät tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisesti ja fiksusti. Ne ovat edellisessä kodissaan harrastaneet lasten kanssa vuohiagilityä ja käyneet useissa tapahtumissa rapsuteltavina. Uskomattoman ihania!

Meille piti alunperin tulla kanoja, mutta emme ehdi millään rakentaa niille sopivaa, lämmintä tilaa talveksi. Suunnitelmissa oli myös lampaiden hankkiminen periaatteella "syksyllä pataan", mutta koska keväällä menetin silmäteräni, lupaavan nuoren harrastuskoirani, en kestänyt juuri nyt ajatusta siitä, että joutuisin taas luopumaan jostakin. Lemmikkivuohet osoittautuivat todella hyväksi ratkaisuksi kaikinpuolin. Lampaat ja kanat tulevat vielä jonakin vuonna, sillä haaveena siintää omavaraisuus lihan ja munien suhteen.

Tämä on mielestäni maalla asumisen parhaita puolia. On tilaa (saisi olla kyllä enemmänkin) ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä itselle tärkeitä asioita ja unelmia. Aiemman asuinaluetutkijan työni kautta olen monesti pohtinut niitä tekijöitä, jotka ovat itselleni tärkeitä asuinpaikassa ja sitä valitessa. Millaisella paikassa olen onnellinen? Meillähän ei ole oikeastaan ikinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa maalle asumaan. Muutamat vuodet kaupungissa menivät ihan hyvin, mutta koko ajan ajatuksissa oli ajatus siitä, että päästäispä jo väljemmille vesille. Luonto, metsä ja peltomaisema ovat hiljaisuuden ohella varmaankin niitä tärkeimpiä asioita. Niistä en oikeastaan suostuisi tinkimään lainkaan. Lisäksi yksi tärkeä ja ehdoton kriteeri on vähintään puolen hehtaarin tontti. Bonuksena nykyisessä asuinpaikassamme on järvi ja sen läheisyys. Kävelymatkan päässä on kaksi rantaa joilta pääsee uimaan ja saa uittaa vielä koiratkin. Järvi on tärkeä paikka talvellakin ulkoilumahdollisuuksien takia. Lenkkimaastot ja -maisemat ovat täällä ihan mielettömät ja vaihtoehtoja on runsaasti. Minä en jaksa talsia samoja polkuja ja reittejä viikosta toiseen :) Vaikka landella ollaankin, niin työmatkaa on meillä kummallakin vain noin 20 min/suunta ja Tampereen keskustaankin ajaa alle puolessa tunnissa. Eipä tuolla kaupungissa tule juuri käytyä, mutta onhan se mukavaa kun on suuren kaupungin palvelut tarvittaessa lähellä.


Positiivinen yllätys on ollut myös tämä kylä ja sen asukkaat. Monesti nimittäin törmää tarinoihin siitä, ettei kylälle muuttaineita ole otettu kovin hyvin vastaan vaan jopa suljettu yhteisön ulkopuolelle. Meidän kylä on aivan ihana, kohtuullisen vireä ja yhteisöllinen vaikka omassa rauhassaan saa jokainen halutessaan olla. Kyläyhdistys järjestää kaikenlaista pientä tapahtumaa, heinäkuussa esimerkiksi lähdemme yhdistyksen järjestämälle risteilylle. Kaikki tietävät toisensa ja kaikki asiat järjestyvät, kun osaa kysyä ja saa suunsa auki. Me olemme saaneet hirveästi apua naapureilta ja kyläläisiltä. Järjestyipä vuohienkin rehuasiat ihan tuosta vain parilla puhelinsoitolla. On turvallinen ja hyvä olo asua täällä. Lauantaina pelasimme pihallamme aamuneljään asti lautapeliä kahden naapuripariskunnan kanssa. Sitä naurunremakkaa kuunnellessa ja maha kippurassa nauraessa ei voinut kuin tuntea ihan äärimmäistä kiitollisuutta ja onnellisuutta. Rakastan tietynlaista piipahtamiskulttuuria ja spontaaniutta. On ihanaa, kun voi huikata naapurille kahvikutsun lenkiltä tullessa tai vain lompsia crocsit jalassa vaihtamaan kuulumisia.

Hyvää juhannusta kaikille!



torstai 8. kesäkuuta 2017

Täällä ollaan!

Niin minä itselleni lupasin ettei tämän blogin kirjoittaminen unohdu talon valmistuessa... Joopa joo.. Blogihiljaisuuden yhtenä syynä on myös työn vaihtuminen tutkijan varsin rennoista etätöistä toisenlaisiin hommiin - säännöllinen työaika klo 8-16 ja pääosin tietokoneella tehtävät työt eivät suuremmin innosta enää illalla avaamaan läppäriä kotona.


Taloon olemme olleet todella tyytyväisiä. Muutaman pikkujutun olisi voinut tehdä toisin, esimerkiksi vaatehuoneen valokatkaisija olisi voinut olla oven oikealla puolella ja eteisessä olisi voinut olla pistorasia. Olen yrittänyt ryhdistäytyä ja ottaa kunnon kuvia järkkärillä, mutta valitettavasti ei taaskaan ole kuin näitä kännykällä otettuja kuvia.


Kevään ja kesän tullen illat on vietetty pitkälti ulkona pihahommissa. Ahkeroimme tarkoituksella koko kevättalven sisähommia ja saimme ne 99% valmiiksi jottei niitä tarvitsisi miettiä kesällä lainkaan vaan voimme keskittyä täysillä esimerkiksi talon maalaamiseen ja terassin tekemiseen. Koko viime kesä tuli vietettyä sisällä seiniä maalatessa ja laatoittaessa, joten tänä kesänä otetaan tuo kaikki aika takaisin ja tehdään ulkona niin paljon kuin vain säät sallivat. Talosta puuttuu sisältä nyt siis enää pari spesiaalilistaa (vaativat hieman pohdintaa...) ja kaksi kynnystä.  Kohta pitäisi aloittaa talon maalaamisen suunnitteleminen. Vinkkejä hyvistä ja kestävistä talomaaleista otan mielelläni vastaan :) Meille on todennäköisesti tulossa melko tumma talo, joten säänkestävyys on plussaa.

Piha on kokenut melkoisia muutoksia hiljattain. Pihasuunnitelmaa ei ole koskaan tehty, sillä ideana oli, että katsotaan mitä tässä pikkuhiljaa keksitään. Koko ajan on ollut selvillä, että maata tarvitaan ja paljon. Koska pihalle ei ole laskettu budjettia, olemme kärkkyneet joutomaata syksystä saakka (pikkuisen meinannut välillä vannetta kiristää, kun tuntui ettei sitä pirun maata saa mistään). Touko-kesäkuun aikana on tullut todettua, että toisen roska on todellakin toisen aarre. Kävi tuuri, kun kilometrin päässä räjäytettiin kallioista tonttia ja saimme sieltä 50 kuormaa louhosta. Louhe on erittäin hyvä materiaali, sillä se ei painu ja sen kantavuus on hyvä. Toki päälle saa varmaan levitellä vielä muutaman vuoden ajan maata, sillä maa pakenee kivien koloihin jne.


Louheen levittämistä varten palkkasimme kaivurin, jolta kului hommaan reilu työpäivä. Louheella laajennettiin etupihaa ja pengerrettiin pihaa tuonne metsän puolelle. Metsään/alapihalle oli aiemmin jopa parin metrin jyrkkä pudotus. Ideana on pengertää maata sen verran, että kulku sinne onnistuu muutenkin kuin kiipeilemällä tai kiertämällä. Pisteenä iin päälle eräältä työmaalta järjestyi meille noin seitsemän kuormaa multaa, joka on tarkoitus levittää pengerryksen päälle. Ennen mullan levittämistä täytyy jostain saada savea tms. maata tilkitsemään louhospatjan kolot. Milloin se järjestyy, emme tiedä :D Siihen asti ihailemme olkkarin ikkunoista multakasoja.


Louhe leviteltynä

Tontti on saatu myös aidattua siltä osin kuin oli tarkoituskin. Aidattua aluetta on noin 3000 m2. Aitasimme käytännössä vain takapihan, sillä halusimme, että pihaan pystyy ajamaan autolla availematta portteja tai varomatta auton ympärillä pörrääviä koiria. Aidantolpat ja 150 cm hitsatun riistaverkon tilasimme Virosta AB Polarilta, jolle täytyy antaa pisteet hyvästä palvelusta ja nopeasta toimituksesta. AB Polar on myös edullinen: samat tarvikkeet olisivat maksaneet Suomessa noin kaksi kertaa enemmän. Yllättävän siistiä ja maisemaan uppoavaa aitaa tuo verkko on, vaikka sitä hieman alkuun jännitettiinkin.




Onhan tää vähän tämmönen... työmaa :D

maanantai 20. helmikuuta 2017

Eteinen

Kun suunnittelimme eteistä, halusimme sen olevan mahdollisimman valoisa ja avara. Siellä tuli olla myös riittävästi säilytystilaa. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen ja pidämme erityisesti siitä, että eteisestä aukeaa näkymä suoraan tupakeittiömme. Eteisestä on käynti kodinhoitohuoneeseen, mutta suunnitelmiemme mukaisesti kodarin ja eteisen väliin ei tule väliovea, korkeintaan portti koiria varten. Koirat voi sitten jättää tarpeen vaatiessa portin taa kuivumaan. Lattia on Concept Grigio, 45 x 45 ja samaa laattaa on myös kodarissa ja kylppärissä 10 x 10 -koossa. Laattalattia on eteisessä todella mukava ja huoleton. Tämä Conceptin laattaa on myös helppo pitää puhtaana. Seinien väri on Tikkurilan Kaoliini, jota on myös tupakeittiön seinissä.


Ulko-ovi on Kaskipuun Ofelia, jonka valitsimme jo siinä vaiheessa, kun allekirjoitimme Kastellin kanssa sopimukset. Yhä harmittaa, ettemme ymmärtäneet oven ikkunan olevan noin kapea. Siitä ei näe kunnolla ulos eikä se ihan hirveästi päästä valoa sisään. Onneksi eteisen vieressä on yksi suuri ikkuna ja valoa tulee myös kodinhoitohuoneen ikkunan kauta. Pinnatuoli on isoisovanhempien peruja. Meillä on näitä kaksi ja ne ovat toimittaneet meillä raksatuolien virkaa. Syksyllä puhdistin ne laastista, maalista, vesieristeestä yms, hioin ja maalasin ne uudelleen. 

Kaappi on Ikean Pax. Iso ja kaunis. Pidämme siellä omia ulkovaatteitamme, naulakko on varattuna pääosin vieraille. Lamppu on Osramin Vintage 1906 Pendulum Black + Halogen Globe. Tuon johdon kanssa meinasi ja meinaa yhä lähteä järki, miten te saatte ne nätisti ja smoothisti kiepille?! Meidän johto näyttää juuri siltä, millainen se onkin: jäykkä ja erittäin vaikea taivuteltava. Vinkkinä muuten, kun määritätte eteisen tai jonkin muun tilan kattovalaismien paikkaa, niin ottakaa huomioon mahdollisteet kalusteet ja kaapit. Mehän tietenkin katsoimme vain, että kas, tämä kohta on huoneen keskellä. Pistetään siihen. Sitten kokosimme vaatekaapin ja valaisimen paikka ei ollutkaan enää keskellä, ei edes riittävästi sinne päin. Onneksi nämä johtohässäkät ovat muotia  :)

Kuten näkyy, meillä on jo kattolistoja! Oikeastaan kaikki kattolistat ovat kylppäriä lukuunottamatta paikallaan. Lattialistat on tilattu viikonloppuna, joten kohta pääsemme niiden kimppuun. Kovasti meille koitetaan toitottaa tätä perusajatusta: "katsokaa vaan, niin listat teiltä puuttuu vielä viiden vuoden päästäkin" Satavarmasti ei puutu :D

Hyvää viikkoa kaikille ja raksaajille hurjasti tsemppiä!

torstai 26. tammikuuta 2017

Lehmävessa

Olen hirvittävän huono julkaisemaan kuvia mikäli niissä esiintyy jotakin keskeneräistä. Wc on listoja ja lattian silikoneja vaille valmis, joten ajattelin tehdä siitä pienen postauksen. Vessassa on meidän talon ainoa tapetti, Miina Äkkijyrkän mustavalkoinen Iltavilli. Tapetti (kuten myös muut maalatut seinät, sävy Tikkurilan Höyry) on veden ja pesun kestävä, joten sen pitäisi soveltua ihan hyvin wc-tilaan. Vielä emme ole päässeet testaamaan. 
Sain aikoinaan talon pohjakuvan julkaistuani blogissani palautetta, että vessa sijoittuu erittäin huonolle paikalle keittiön ja ruokailutilan läheisyyteen. Kerrottakoon nyt kaikkia kansalaisia huojentava tieto, että vessaäänet eivät kantaudu ruokapöytäämme ;) Oveen laitettiin äänet blokkaavaa tiivistenauhaa.

Jos jotakin tekisimme toisin, niin valitsisimme lattialaatoiksi jotain muuta kuin Bauhausin halvinta. Tässä tuli säästettyä väärässä kohtaa. Ensinnäkin kun saavuin raksalle laattapakettien kanssa, totesin värin taittavan aivan liikaa siniseen. Kaupassahan ne näyttivät tasaisen harmailta. Laatoitustyö itsessään oli karmeaa ja hyvin vaikeaa, sillä laatta-arkeissa laattojen väliset raot olivat hyvin epätasaisen kokoisia, mikä teki niiden kohdistamisesta lähes mahdotonta. Saumausainekin jämähti paikoitellen laattoihin todella tiukasti kiinni!? Samoja ongelmia ei ollut Conceptin laattojen kanssa, niiden kanssa kaikki sujui kuin tanssi. Mutta siellä ne vessanlaatat nyt ovat lattiassa ja ajavat kyllä ihan asiansa.


Me ulkoistimme kaikkien pönttöjen, suihkujen ja hanojen valinnan käytännössä kokonaan putkarille saatesanoilla "kestävä ja laadukas, ei mitään ökyä". Pönttö on Gustafsbergiltä, mallia en sen tarkemmin tiedä, mutta oikein hyvä se on. En koskaan ole oikein osannut miettiä ja pohtia vessanpönttöjen ominaisuuksia tai istumismukavuutta sen tarkemmin.


Pulloon koristeeksi laittamani mustikanvarpu riemastui päästessään lämpimään ja alkoi yllättäen puskemaan kukkia. Aivan ihana!

Allaskaluste on Ikeasta mallia Godmorgon/Odensvik. Kaluste on mukavan leveä ja siinä on riittävästi säilytys- ja laskutilaa. Tämä on myös erittäin helppo pitää puhtaana ja nopea siivota. Taustalla oleva peilikin (Ikeasta sekin) pysyy yllättävän hyvin siistinä, kun käsienpesun jälkeen malttaa ravistella enimmät vedet lähempänä allasta.


Hana on Oras Safira 1012 bidesuihkulla. Kiva ja toimiva hana. Tykkään tuosta lenkkikahvasta ja simppelistä muotoilusta.
 

Katto on tervaleppäpaneelia. Valaistus hoituu yläkaappien alla olevalla led-nauhalla ja kattolampulla. Ostin tuon kattolampun jo niihin aikoihin, kun talon runkoa alettiin pystyttämään. Sen oli tarkoitus sijoittua valaisemaan eteistä. Karu totuus valkeni, kun näytin kuukausia myöhemmin vastaavaa lamppua kaupassa M:lle ja esittelin suu vaahdossa sen olevan täydellinen eteisemmee. M siinä sitten selittämään, että hei, meillä on eteisessä vino katto. Ootko aatellut miltä se näyttää siinä? Onneksi valaisin sopi vessaan paremmin kuin hyvin!

Rakastan Lushin saippuoita. Sininen on joululahja serkulta.