tiistai 27. joulukuuta 2016

Ensimmäinen joulu

Tämä joulu oli ensimmäinen omassa kodissamme ja sitä saapuivat kanssamme viettämään isäni, siskoni ja siskoni avomies. Ohjelmassa oli tietenkin syömistä, saunomista, hieman ulkoilua ja kaikkien eniten odottamaa paljuilua! Hankimme paljun kuukausi sitten ja tämä oli toinen kerta, kun lämmitimme sen. Loistava ostos, joka kieltämättä hieman lieventää kylpyamme-kaipuutani ;)


Tontillamme on jonkin verran sekametsää ja sieltä löytyi näppärästi joulukuusi. Kuusi olisi joka tapauksessa kaadettu ensi kesän aikana, joten hyvä vaan, että pääsi ns. hyötykäyttöön. Kaikki koristeet ovat lapsuudenkodista ja niillä on siten mittaamaton tunnearvo.


 Pukki toi kaikenlaista pientä ja tarpeellista joululahjaa, kuten villasukkia, suklaata, saippuaa ja pari keittokirjaa :) 

torstai 8. joulukuuta 2016

Keittiö

Huomasin, etten ole tehnyt ainuttakaan postausta meidän keittiöstä, hups! Keittiöstä puuttuu vielä pari peitelevyn palaa yhdestä nurkasta, sokkelit ja panelointia liesituulettimen ympäriltä. Meistä enemmän kokkausta harrastava M on käytännössä kokonaan suunnitellut keittiömme. Täytyy myöntää, että lopputulos on niin onnistunut, että allekirjoittanutkin on innostunut enemmän ruuanlaitosta. Tilaa, ja erityisesti laskutilaa on kerrankin riittävästi. Yläkaappeja emme ole kaivanneet lainkaan, eivätkä ne mielestäni tähän tilaan oikein sopisikaan. Tavaroille on enemmän kuin riittävästi säilytystilaa, sillä läheskään kaikki laatikot eivät ole edes puoliksi täynnä.

 
Tasot ovat massiivitammea ja ne on tilattu mittatilauksena Ikealta. Tämä oli myönteinen yllätys, että onnistui heidän kauttaan, sillä olimme jo varautuneet tilaamaan tasot muualta. Etusarjat, peitelevyt yms. ovat Tingsrydiä ja vetimet Lansaa. Jääkaappi, pakastin, uuni ja tiskikone ovat myös Ikeasta. Kaikki pöytäkaapit/laatikostot ovat Metod/Maximeraa ja kaikki laatikot aukeavat kokonaan (ns. tandem-kiskot), joten niissä olevat tavarat on helppo nähdä ja ottaa. Laatikoissa on myös vaimentimet ja pysäyttimet. Saarekkeen baarijakkarat ovat väliaikaset  (Ikeasta, 14, 90 e /kpl tai jotain...) kunnes löydämme jostain Ne Täydelliset Jakkarat. Integroidun mikron ja liedet hankimme ekodinkoneet.fi:stä, josta koneet toimitettiin suoraan kotiovelle muutamassa päivässä.

Kaasuliesi on ollut aivan mahtava emmekä ole keraamista liettä käyttäneet kuin laskutasona. Kaasu on kaikissa liikkeissään täydellisen ketterä ja nopea! Kun minä kokkaan, niin silloin kokataan eikä odotella. Nih! Hieman kaasulieden käyttö toki vaati alkuun opettelemista optimaalisten lämpötilojen hahmottamisen suhteen, mutta yllättävän nopeasti liekin säätelemisen kuitenkin oppi. Ruoka oikeasti paistuu pannulla eikä keity. Kaasuliesi on ollut ehdottomasti yksi parhaimmista valinnoistamme, todellakin kannatti.


Kuten näkyy, odottaa liesituulettimen ympäryksen panelointi vielä tekijänsä inspiroitumista. Meillä oli hieman haasteita liesituulettimen kanssa vinon sisäkaton takia. Emme halunneet alaslaskea keittiön kattoa emmekä rakentaa liesarille mitään omaa, erillistä "pömpeliä". M laittoi insinööritaitonsa peliin ja nyt meillä on vinosta sisäkatosta suoraan laskeutuva liesituleetin. Oli siinä vähän projektia, mutta olemme hyvin tyytyväisiä. Kattoa paneloidessamme kiersimme liesituulettimen, sillä tarkoituksena on tehdä sen ympärille erikseen oma panelointi, joka on helppo poistaa mikäli tuulettimeen tulee jokin vika. Ei tarvitse sitten koko kattoa lähteä purkamaan. Liesituuletin (vai pitäisikö sanoa liesikupu) on Savo IH-7603-Wja se on kytketty huippuimuriin, sillä halusimme, että kaikki käryt ohjautuvat suoraan ulos. Kupu+huippari on erittäin, erittäin hiljainen ja tehokas, vaikka meillä se on hieman korkeammalla liesitasoihin nähden kuin suositellaan. Soitimme tästä korkeus-asiasta vielä suoraan Savolle ja sieltä sanottiin, että korkeammalle asentaminen on ok ja tehojen pitäisi kyllä riittää.

 

Meidän kaikki käyttöastiamme ovat yhdessä 80 cm leveässä laatikossa.  Tässä ja muutamassa muussakin keittiön laatikoista on näppärä piilolaatikko, jossa säilytetään mm. kahvikuppeja. Alemmassa ovat sitten kaikki lautaset ja arkisemmat juomalasit. Kaikista alimmaisen laatikon olemme täyttäneet viini,- ja olutlaseilla. Taitaa siellä muutama tarjoilukulhokin olla. Tämä laatikko on sijoitettu heti tiskikoneen viereen ja järjestely helpottaa huomattavasti koneen tyhjentämistä. Tiskikonetta olemme kiitelleet joka päivä, sillä meillä ei ole koskaan ollut 9 vuoden yhdessäasumisemme aikana tiskikonetta. Siis niin luksusta!

Tämän puolen keskimmäisessä laatikossa on kaasupullon paikka.
 Erittäin tyytyväisiä olemme me :) Verhojahan meille ei tule lainkaan, ei myöskään keittiöön. Jotain kivoja julisteita ja tauluja olisi tarkoitus löytää seinille hieman kodikkuutta tuomaan.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Raksajätteet

Omakotitalon rakentaminen tuottaa jätettä. Hyvin, hyvin paljon jätettä. Olen vuoden haaveillut siitä hetkestä, kun tuo kammottava jätevuori etupihalta saadaan hävitettyä. Huomasin, ettei minulla ole jätekasasta edes kuvaa. Niin paljon sitä on halunnut sulkea sitä mielestään pois. Mutta voitte kuvitella, mitä kaikkea siellä on ollut.

Keittiön ikkunasta oli pari päivää siniset näkymät.
Meidän piti alunperin itse roudata jätteet kaatikselle raksapakulla ja kärryllä. Totesimme, että aika on todella paljon kortilla muiden taloon liittyvien töiden suhteen, joten päädyimme tilaamaan pihalle vaihtolavan. Paras päätös hetkeen. Lava oli pihassa kuusi päivää (5 päivää minimi) ja parissa päivässä saimme kaikki roskat siirrettyä lavalle. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevää ottaa suurempi ja korkeareunaisempi lava, mutta kuvittelimme naivisti kaiken mahtuvan helposti tuohon matalareunaiseen. No mahtuivat ne sitten, kun saimme lahjoitettua ylijääneet styroksit eteenpäin. Ja hyvä niin, sillä vaikka ne olisivatkin lavalle mahtuneet, niin olisi tuntunut tyhmältä heittää käyttökelpoista materiaalia roskikseen.


Meidän lava tilattiin Karpin Käsittelystä ja koko homma kustansi meille yhteensä 379 euroa. Tuohon hintaan kuului kaikki: lavan tuonti, poisvienti, tyhjennys ja jätemaksu, joka meidän tapauksessa määräytyi sekalaisen rakennusjätteen mukaan. Varsin maltillinen lasku meidän mielestämme. Polttoainetta ja omaa aikaa säästyi todella paljon. Montakohan tuntia oltaisiin saatu ajaa ja tyhjentää raksajätettä kaatikselle ja montakohan keikkaa olisi tarvinut heittää...? Lastaamisen ja ajamisen lisäksi myös kuorman sitomiseen ja purkamiseen saa kulumaan ihan kiitettävästi aikaa.

Suositukset siis meiltä vaihtolavalle, etenkin jos kaatopaikka ei ole kovin lähellä raksaa ja jos jäteralliin ei yksinkertaisesti vain tunnu löytyvän sopivaa rakoa. Harmittaa, ettei meillä ollut aikaa eikä energiaa panostaa kierrättämiseen, vaikka tarkoitus kyllä oli. Siitä ruoskin itseäni ja annan pitkän miinuksen meille rakentajille.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Malerin kattopaneelit

Saimme tilaisuuden tehdä Malerin kanssa yhteistyötä ja niinpä lähes kaikki (poislukien wc, kylppäri ja sauna) talomme kattopaneelit valikoituivat Malerilta. Vaihtoehtoja Malerilla on runsaasti, mutta silti meidän valintamme oli helppo, sillä olimme ihastelleet Hopeajalava -paneelia (0-sauma, koko 10x195x2070 eli leveämpi vaihtoehto) jo kauan ennen kuin talon runko oli edes pystyssä. Sitä siis! Hopeajalavassa pidämme maltillisesta ja siististä puunsyy-kuvioinnista. Se antaa mielestämme mukavasti eloa ja kodikkuutta, olematta kuitenkaan levoton.
Hopeajalava. Kuva: Maler
Paneeli on ympäripontattu, joten se oli erittäin helppo ja mukava asentaa. Kattopaneelien asennuksesta tuli itse asiassa yksi meidän lempparihommistamme täällä.  Yhden makkarin sai kaksi henkilöä paneloitua näppärästi muutamassa tunnissa

Vierashuone

 Suurin työ oli  oikeastaan laskea ja miettiä jako, loppu sujui nopsaan. Paneelien laadukkuuden huomasi niitä sahatessa: jälki oli aina erittäin siistiä eikä paneeli lähtenyt lainkaan murenemaan tai murtumaan. Paneelit olivat myös sopivan jämäköitä ja siten helppo nostella ja asetella yhdenkin hengen voimin kattoon, vaikka pisimmät pätkät olivat meillä täysmittaisia eli 2070 mm pituisia.
 
Olohuone

Paneelit on pinnoitettu melamiinikalvolla, joten ne ovat aina tasavärisiä ja -laatuisia. Kalvo on pinnassa tosi tiukasti kiinni (on kokemusta sellaisistakin paneeleista, joista pinta lähtee kuoriutumaan tosi herkästi irti). Olemme supertyytyväisiä lopputulokseen. Paneeli on kaunisja juuri sopivan elävä.  Etenkin ykkösmakkarin denim-seinät näyttävät todella hienoilta paneelin kanssa.  
 
Ykkösmakkari



Vielä kun saamme listat paikoilleen, niin paneeli pääsee enemmän oikeuksiinsa. Eniten silmää häiritsee olohuonekeittiön harjan keskikohta, mutta asiaan on luvassa muutos varmasti vielä tämän vuoden puolella :) Otan vielä paremmat kuvat, kunhan saamme sisustusta hieman enemmän kuntoon. Vieei kovin paljoa muuta viitsi kuvailla, kuin kattoa.

Työhuone



Iso peukku ja tykkäys Malerille!

*** Postaus on toteutettu yhteistyössä Malerin kanssa ***
   

perjantai 7. lokakuuta 2016

Muuttolupa!

Ei sitten nukuttu juuri lainkaan viime viikon torstain ja perjantain välisenä yönä. Taisi vähän jännittää.. :D Perjantaina 30.9 oli siis muuttotarkastus eli osittainen käyttöönottotarkastus. Tarkastajaa kiinnosti oikeastaan eniten verottajalle tehty ilmoitus ja palovaroittimet. Muita papereita pläräsi läpi sen verran, että katsoi kaiken tarvittavan olevan pinkassa. Koko juttu oli ohi vartissa ja muuttolupa heltisi. Täällä nyt sitten asutaan ihan oikeasti.

Tekemistä on vielä paljon, mutta nyt suurin stressi ja kiire on pudonnut harteilta pois. Ihanaa. Fiilis on väsynyt, mutta onnellinen ja tyytyväinen. Päivääkään en kuluneesta puolestatoista vuodesta vaihtaisi pois. Tämä on ollut ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista. Joinakin hetkinä on totta kai väsyttänyt, mutta joka kerta ollaan hymyssäsuin ja tyytyväisinä ajeltu iltaisin täältä kotiin. Ei ole kertaakaan harmittanut, että tuli tähän ryhdyttyä eikä oikeastaan missään vaiheessa olla koettu raksan suhteen mitään ylitsepääsemätöntä stressiä tai murhetta.

Meillä on käynyt satumainen tuuri vastaavan mestarin, työnjohtajien, maaurakoitsijan, perustusten tekijöiden ja takka-asentajan suhteen. Ollaan voitu koko ajan luottaa siihen, että homma hoituu kuten kuuluukin ja kaikki sovitut asiat tehdään viimeisen päälle. Kastellin timpurit olivat meillä vain alle kaksi viikkoa talon pystytyksen ajan, mutta työn laatua voi ihan syystä kehua. Sen puolesta puhuu esimerkiksi meidän tiiviysmittauksen tulos: 0,3. Osaavia, ammattitaitoisia ja ammattiylpeitä kavereita, joita muistelemme vieläkin lämmöllä :) Tällaisia ammattilaisia osaa arvostaa erityisesti silloin, kun seuraa tuttujen rakennusprojekteja, joissa onni ei ole ollut ihan niin kohdallaan ja vastoinkäymiset johtuvat hieman yllättäen, mutta ilmeisesti alalle valitettavan tyypillisesti kokonaan niistä ammattilaisista...

Budjetti on pysynyt hanskassa niin hyvin, että jäämme reilusti sen alle vaikka vielä täytyy joitakin hankintoja tehdä. Mikäs tässä ollessa. Omassa kodissa. Maailman paras paikka, jossa toivottavasti saadaan olla vielä monta vuotta.

torstai 29. syyskuuta 2016

Kauhuviikko, tiiviysmittaus ja käyttöönottotarkastus tilattu

Huomasin tuossa viikko sitten pienen vesilammikon makkarin lattialla. Katse kattoon ja kas, venttiilistä tippuu vettä ja oho, muutama kattopaneelikin aivan märkä ja turvonnut. Soitto M:lle töihin, että hei meidän katosta tulee sitte vettä apuaaa... "Mä tuun heti sinne *tuut tuut tuut*". Myös vastaava mestari pyrhälsi paikalle tunnissa ja totesi notta nou hätä, se on vain iv-putkiin kondensoitunutta vettä. Lähempi tarkastelu yläpohjassa osoitti yhden liitoksen olleen hieman pois paikaltaan ja siitä oli sitten päässyt kylmää ilmaa.  Varmaan silläkin oli vaikutuksensa ettei kaikkia putkia oltu vielä ehditty eristämään ja ilma alkaa olla etenkin öisin jo aika kylmä. Ehkä? Tosin vastaavan mukaan lämpötilaerojen ei vielä pitäisi olla niin suuri, että kosteus pääsisi tiivistymään. Viikonlopun aikana M sai kuitenkin kaikki putket eristettyä ja vettä ei sen jälkeen ole vuotanut.

Keep calm and be zen!
Vaikka kyseessä ei ollut onneksi mikään vakava juttu, niin kyllä suoraan sanoen v*tutti purkaa kastunutta kipsilevyä ja muutama rivi vettynyttä paneelia pois ja asentaa ne uudestaan. Oli sen verran paljon muutakin tekemistä ja kuten aina, niillä on tapana kasaantua. Minuun iski flunssa ja varsin ärhäkkä poskiontelotulehdus, joten olen ollut käytännössä lähes koko viikon toimintakyvytön. Autosta hajosi mittaristo ja jarrut, tietenkin sillä viikolla kun se olisi pitänyt katsastaa (nämähän kannattaa jättää aina siihen viime tippaan...). Iv-putkien eristämisen kanssa tuli sitten pikkuisen kiire ja kaikenlaista pientä juoksevaa asiaa oli noin miljoona. Putkarikin kävi laittamassa lattialämmöt päälle yms. M otti lopulta pari päivää palkatonta ja sai kaikki akuutit hommat tehtyä. Autokin saatiin korjattua ja katsastettua onnellisesti. Viikonloppuna isän kanssa nakuteltiin ulkovuorausta ja käytiin lyömässä postilaatikko paikalleen.

Tiiviysmittaus tehtiin tänään (vähän sillain niinku unohdettiin koko asia, mittaushan olisi järkevintä hoitaa vähän aiemmassa työvaiheessa, jotta mahdolliset korjaukset onnistuvat kivuttomammin). Ilmavuotoluvuksi tuli 0,33 joka on erinomainen tulos. Rakennusvalvonta oli asettanut meille luvassa ehdon, että luvun tulee olla alle 1,2 ja sen alle päästiin heittämällä. Passiivitalon raja-arvohan on 0,6. Olemme tyytyväisiä.

Kuvitelkaa, meillä on huomenna perjantaina käyttöönottotarkastus aka muuttotarkastus. Aika siistiä (siis jos se menee läpi :D).

Riekko in action ja meidän postilaatikko!

torstai 15. syyskuuta 2016

Väsyttää

On iskenyt pieni, tai no.. ehkä oikeastaan tällä kertaa vähän suurempi raksaväsymys. Ei tuo kai mikään ihme ole. Onhan yli vuosi oltu tässä niin tiiviisti kiinni ja tehty aika tiukkaankin tahtiin hommia. On ollut pakko vähän höllätä, jotta jaksaa taas. Viime viikonloppuna rentouduimme kavereiden kanssa rapujuhlien merkeissä ja toissa viikonloppuna kävimme isäni kanssa Tallinnassa. Irtiotot tekivät hyvää ja jospa sitä taas jaksaa rutistaa. Muutenkin alkaa jo kaipaamaan vähän normaalin elämän pariin. Ehtisi vaikka katsoa elokuvan tai lukea kirjaa, pyytää kavereita kylään ilman, että kyläilyyn sisältyy raksahommia. Voisi istua sohvalla kaikessa rauhassa ja juoda vaikka lasin viiniä. Talo alkaa olla niin valmis, että tällaiset fiilikset nousevat herkästi pintaan. Sitä tekemistä on vielä kuitenkin tosi paljon.

Muuttolupaa varten asiat ovat sentään hieman edenneet. Jätesopimus on tehty, roskis on viety paikalleen ja postilaatikko on asennusvalmiina. Sähköurakoitsija kävi tsekkaamassa sähköhommat ja teki niistä pöytäkirjan. Verottajan todistus rakentamisilmoituksesta on myös pinkassa. Tiiveys(vai tiiviys?)mittausta on yritetty tilata, mutta mittaaja on ilmeisesti vielä tämän viikon lomalla. Sitten puuttuu ilmanvaihdon säätö-ja mittauspöytäkirja, IV-urakoitsijan ja vastaavan pöytäkirjat. Unohdinkohan jotain. Kaupungin kanssa ollaan oltu jonkin verran yhteydessä käyttöönottotarkastukseen liittyen ja täytyy kehua, että sekä ohjeistus että kommunikointi on sujunut todella hienosti. Olimme myös siinä uskossa, että meiltä puuttuu kokonaan sijaintikatselmus, mutta oli sen kuulemma joku heiltä käynyt täällä tekemässä. Mukavaa :D

Muutama iv-juttu puuttuu yhä ja lattialämmöt pitäisi saada ihan lähihetkinä päälle.Takka on ollut ahkerassa käytössä ja se on kyllä niin hyvä ja nätti ja kiva! Vähän jänskäsin alkuun, että mitenköhän lähtee toimimaan ja pölläyttääkö kuinka herkästi savut tupaan. Ei ole ollut mitään ongelmia, hienosti hän vetää matalapaineellakin.
 
Jaksan hämmästellä edelleen tätä näpräyshomman määrää. Mulla on ollut kaksi ja puoli kuukautta suunnitelmissa paikata vessan lattian saumoja kahdesta kohdasta. Olenko saanut niitä tehtyä? No en. Joka päivä päätän, että tänään ne teen. Paskat. Arki-illat pyöritään raksalla ihan urpoina, että mihin toimeen sitä tarttuis? Mikä ois järkevintä tehdä? Olisi järkevää kasata vaatekaappeja ja laittaa kodarin kaapistot kuntoon, mutta toisaalta olis järkevää tehdä ulkovuorausta, mutta sitten taas työhuoneen katosta puuttuu ne seitsemän paneelia, oisko nyt vaan järkevää tehdä se valmiiksi? Oisko järkevää laittaa vessan kattolistat tai tehdä vaatehuoneeseen lattia? Öljytä keittiön tasot ja vetää niihin silikoonit? Hakea kaupasta märkätilojen ovet? Järkevää olis eristää iv-putkia, mutta hitto kun se on mälsää hommaa. Koiratkin on lenkittämättä, pitäiskö ne lenkittää nyt vai heti vai myöhemmin? Tarviiko hei käydä rautakaupassa? Missä se mittanauha on? Ootko nähny lyijykynää? Sitten me pohditaan näitä tunti ja lopulta ollaankin sen äärellä, että no oliko tämänkin asian vatvomiseen järkevää käyttää näin paljon aikaa. Sitten ei enää viitsi tarttua tiettyihin hommiin, koska aika ei illassa riitä.

Eilen katsoin ikkunasta ja näin ketun jolkottelemassa meidän tiellä syysauringossa. Piristi kummasti.

maanantai 22. elokuuta 2016

Yhtä nyhräämistä

Lomat on lomailtu ja vauhti sitä myöten selkeästi hidastunut. Kauhean paljon menee aikaa sellaiseen nyhräämiseen ja säätämiseen eikä vielä olla edes listojen kimpussa. Muuttoluvan tiellä on enää muutama asia: iv:n osalta puuttuu yksi tai kaksi pikkujuttua (näin M on asian esittänyt), pari pöytäkirjaa, rakentamisilmoitus verottajalle, postilaatikko ja jäteastian kansi. Tokihan sitten talosta puuttuu vielä esim. vessan hana, kylppärin pönttö ja hana (allaskaluste on olemassa, mutta ei vielä paikallaan), suurin osa väliovista, vaatehuoneen lattia+katto+hyllyt, sauna...  Mutta nämä on pikkujuttuja, joiden suhteen motto on "ihan kiva, jos ois jouluksi valmista!".

Kylppäriin ollaan ihan mielettömän tyytyväisiä! Tolppa suihkujen ja allaskalusteen välissä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Suihkuihin putkari valitsi Oraksen sekoittajat ja ihanat sadesuihkulautaset ovat Gustafsbergiä. Ja kyllä, me ulkoistimme täysin suihkujen valinnan putkarille, koska ainoat kriteerit niiden suhteen olivat kestävyys ja toimivuus. Lednauha on himmennettävä, mutta himmentimessä oli jotain häikkää eli sitä täytyy vielä säätää. Kylppäriin hankittiin myös ihan peruskattovalo. Katto on tervaleppää.


Kodinhoitohuone alkaa olla valmis. Katto on paneloitu ja valot toimii. Tällä hetkellä puuttuu enää yksi kaapinovi ja yksi vetolaatikko. Jouduttiin vähän säätämään vesien ja viemäröintien kanssa, kun ne oli vedetty alunperin sillä ajatuksella, että allas tulee ikkunan eteen. Ihan kiva idis, mutta kun eihän se ikkuna mahdu avautumaan jos sen edessä on hana. Allas siirrettiin siis toiselle seinälle yläkaappien alle ja putkari veti sieltä sitten vedet ja systeemit pesukoneelle. Oikein kiva ja hyvä tuli.


Ulkovuorauksen olisi syytä valmistua syksyn aikana, sillä ei viitsisi pitää toista talvea paneeleita ulkona lojumassa. Maalaus sen sijaan voi jäädä vaikka ensi kesälle. Aloitimme ulkovuorauksen kimpussa hääräämisen lauantaina, kun oli nätti sää emmekä saaneet iv-juttujakaan jatkettua puuttuvan tavaran takia. Saimme takapihan puoleisen pitkän sivun lähes kokonaan paneloitua ja ehdimme aloittamaan myös toista pitkää sivua.  Sehän näyttää jo vähän talolta.

maanantai 15. elokuuta 2016

Vuosi

Aika moni raksabloggaaja on kirjoitellut vuosipäivän paikkeilla yhteenvetoa kuluneen vuoden tapahtumista. Vatvoin pitkään, julkaisenko tätä tekstiä vai en. Päätin kuitenkin julkaista, koska tämä meidän raksakuvio ja henkinen jaksaminen sen kanssa ei kuitenkaan vastaa sitä tyypillisintä tarinaa. Pointtina ehkä se, että ihmisestä löytyy lopulta aika paljon voimia vastoinkäymisten kohdalla. Meidän raksa alkoi keskellä kriisiä. Raksa on ollut käytännössä mun paikka ja tapa tehdä surutyötä, ja se on auttanut mua aika paljon pääsemään surutyössä eteenpäin.

Vuoden 2015 heinäkuun alussa aloitimme tontin raivaamisen ja puiden kaatamisen. Oltiin niin onnellisia ja innoissamme talon rakentamisesta sekä siitä kaikesta ihanasta ja jännittävästä tulevasta. Fiilis oli ihan huipussaan ja meillä oli kova draivi päällä. Sitten heinäkuun puolessa välissä äiti kuoli.

Olin varma, ettei minusta tai meistä olisi tähän urakkaan. Oikeastaan mielessä jylläsi vain ajatus, että en tahdo enää tätä. En jaksa, en kykene. Tiesin, että talon rakentaminen erityisesti hartiapankilla on kovaa hommaa henkisesti ja fyysisesti. En uskonut, että jaksan ryhtyä tähän projektiin. Mutta ei me voitu perua, koska asiat olivat jo niin pitkällä. Talopaketin toimituspäivä oli lyöty lukkoon ja lupa-anomukset oli toimitettu kaupungille. Kaksi päivää äidin poismenon jälkeen kävimme pankissa allekirjoittamassa lainapaperit. Onneksi lainan yksityiskohdista oli sovittu ja niistä oli keskusteltu jo ennen allekirjoittamista.

Kesä ja syksy oli hirveää aikaa enkä muista siitä paljoakaan. M jaksoi sitkeästi raahata huutoitkevää vaimoaan tontille joka päivä, vaikka olisin halunnut jäädä vain kotiin parkumaan. Aina hetken siellä niiskuteltuani ryhdyin hommiin ja olokin vähän parani. Vesuroin oksia, raahasin rankoja. Keräsin vadelmia ja ajatuksiani. M hoiti kaikki raksan paperityöt, koska mun piti keskittyä lähinnä vain hengittämiseen ja pysymään koossa. Kaikki hienot "kerätään sitten paperit yhteen tiettyyn kansioon ja laitetaan ne alusta asti järjestykseen" -suunnitelmat menivät persiilleen. Ne paperit on sullottuna meidän senkin laatikostoon. Ikeassa en pystynyt käymään moneen kuukauteen ollenkaan, koska näin siellä vain onnellisia äitejä ja tyttäriä. Yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen oli todella vaikeaa pitkään ja joskus koin siitä huonoa omaatuntoa, kun en vain jaksanut. Enkä oikein kaikkea jaksa vieläkään, mutta oon oppinut olemaan itselleni armollisempi.

Sitten oli se varsin kaaoottinen muutto opiskelijakämpästä yksiöön. Eihän me oltu ehditty eikä jaksettu valmistella koko muuttoa saati pakata. Annettiin yli puolet huonekaluista pois ja tavaroita tungettiin jätesäkkeihin. Ystävät auttoivat. Uusi kämppä oli onneksi oikein hyvä, vaikka se oli pieni 40 neliöinen yksiö. Siellä pystyi lopulta vähän laskemaan kierroksia ja rauhoittua.

Siitä se lähti jotenkin päivä kerrallaan rullaamaan. Mulle on sopinut tosi hyvin se, että teen käsilläni jotakin ja saan jotakin näkyvää ja hyvää aikaiseksi. Siinä tehdessä on ollut hyvää aikaa mietiskellä ja käydä asioita rauhassa läpi. Siinä on konkreettisesti huomannut, että elämä menee eteenpäin ja että mä pystyn kyllä tekemään asioita, vaikka olo onkin henkisesti täysin musertunut. Oon tehnyt hirveästi ajatustyötä sen eteen, että tämä talo muodostuu kodiksi eikä melankoliseksi paikaksi. Se on ollut kohtuullisen helppoa, koska tämä paikka ja ympäristö ovat mun sielunmaisemaa. Täällä on hiljaista ja rauhallista, täällä mä saan henkeä. Täällä on kaikki palaset kohdallaan.

Tuska ei ole enää vuoden jälkeen niin hirveä, mutta ikävä on valtava. Asia on päivittäin mielessä ja sen ajatteleminen tuo kyyneleet silmiin. Ja miten mä monta kertaa toivoin, että olisin voinut soittaa. Oltais höpötelty puhelimessa laattavalintojen vaikeudesta tai maalien sävyistä (ja äiti ois nauranut mulle, koska hän ei ollut näissä asioissa yhtään niin nihilisti kuin minä). Ja miten monta kertaa katseltiin auringonlaskua tai täysikuuta täällä ja M totesi, että vitsit teidän äiti ois tykännyt. Keväällä äiti ois tuonut amppelikukkasen ulko-ovelle ja viritellyt pelargonioitaan pitkin tonttia. Se ois tehnyt tuolla yksinään risusavottaa ja saanut sen päivässä valmiiksi. Se ois kirjoittanut runoja tästä raksasta ja bongannut parhaat mustikkapaikat. Se oli ja olisi varmaan ollut yksi tämän blogin innokkaimmista lukijoita. On ollut todella vaikeaa hyväksyä se, että se ei ole enää täällä meidän luona enkä päässytkään jakamaan tätä kaikkea ja muuta tulevaa sen kanssa.

Mun pahin pelko on ollut tässä kaikessa se alusta asti se, että mä katkeroidun. Niin ei ole onneksi käynyt.  Suru on tullut muutenkin vuoden mittaan tutuksi, kun olen menettänyt kaksi muuta läheistä ihmistä. Vaikka kuolema kuuluukin elämään ja kaikki me täältä joskus lähdetään, niin suht nuorten ihmisten poismenoa on silti todella vaikea käsitellä ja hyväksyä. Eikä siihen totu. Aika paljon se laittaa kyllä asioita uusiin mittasuhteisiin. Ei oikein enää pikkujutut stressaa tai välttämättä edes harmita.

Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä meistä, että me pystyttiin tähän. Vuosi on ollut ihan äärettömän vaikea, mutta silti antoisa. Aika paljon olen oppinut itsestäni ja arvoistani. Yritän suunnata aktiivisesti ajatuksiani entistä enemmän positiiviseen suuntaan. Mulla on ollut aina vähän huono tapa vähätellä omia saavutuksia, mutta helvetti. Me tehtiin se. Vaikka niin monet epäili jo ennen tonttikauppoja, ettei tästä tule mitään. Tää on kohta valmis ja me ollaan tehty lähes kaikki itse. Ihan vielä sitä ei ihan täysin tajua, kuinka suuren työn takana tämä kaikki on ollut.

Voiton puolella ollaan. Edelleen ollaan myös sitä mieltä, että kyllä sitä voisi joskus toisenkin talon rakentaa. Tämä on ollut kuitenkin suurimmaksi osaksi aika mukavaa ja palkitsevaa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kaasua

Posti toi eilen meidän kauan odotetut liedet. Naureskeltiin, että alkaa olla vähän suurtalouskeittiö-meininkiä, sillä keittotasoja on yhteensä kuusi kappaletta: kaksi keraamista (Candy) ja neljä kaasua (Electrolux). Pohdimme pitkään, laittaisimmeko 2+2 vai esimerkiksi kaksi kaasua ja neljä keraamista. Päädyimme lopulta kavereiden hyvien kokemusten ja suosittelujen perusteella kaasun enemmistöön. Tahdoimme kuitenkin sekä kaasun että keraamisen, sillä jos kaasu sattuukin ihan yllärinä loppumaan niin on olemassa varavaihtoehto (tai jos on joskus jotkut superkokkailut menossa, niin eihän sitä tiedä vaikka tarvitsisikin kuusi liettä?). Kuulemma kun kaasulla oppii kokkamaan, niin ei sen jälkeen enää muuta huolikaan. Saa nähdä, vielä ei olla päästy testaamaan :)

Kaasu on myös tosi nopea ja edullinenkin vaihtoehto. Pullo täytyy vaihtaa 2-3 kertaa vuodessa. Täällä landella kun noita sähkökatkoksiakin tulee niin onhan se ihan kiva, että liesi toimii, mikäli katkos venyy pitkäksi. Kaasu tulee meidän lieteen pullosta, joka sijoitetaan saarekkeeseen hellan lähelle. Asennuksen voi tehdä meidän tapauksessa itse, sillä letkun pituus jää alle 1,2 metriin. Jos tuo pituus ylittyy, on asennus teetettävä ammattilaisella.


Aika paljon kuulee kommentteja kaasun vaarallisuudesta ja myönnettäköön, että itsekin alkuun olin vähän kaasuliettä vastaan ("kuitenkin se kaasu jää sinne vahingossa päälle ja sitte käy huonosti!"). Nykyajan liedet ovat kuitenkin turvallisia käyttää. Niissä on liekinvarmistin eli kaasun tulo loppuu, kun liekki sammuu. Mikäli pullo on asennettu väärin, ei kaasu kulje ollenkaan.  Liekkiä ei saa vahingossa päälle, sillä nuppia täytyy samaan aikaan sekä painaa että vääntää. Totta kai huolellinen täytyy olla kaasulieden ja myös yhtälailla muiden kodinkoneiden kanssa. Letkut ja liitokset on syytä tarkastaa ainakin silmämääräisesti vaikkapa silloin, kun pulloa vaihdetaan.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Loppurutistuksia

Nyt on kuulkaa sellainen raksamayhem päällä ettei blogin kirjoittamiselle ole tahtonut löytyä sopivaa rakoa. Ilmeisen yleinen ongelma kaikille tässä vaiheessa oleville raksaajille. Kauheasti täällä tapahtuu koko ajan, mutta tuntuu ettei mitään kuitenkaan saada tehtyä kerralla valmiiksi vaan sinkoillaan eri hommien välissä ihan päättömästi :D No, pääasia kuitenkin, että hommat etenee.

Juhannuksena meille saapui pieni joukko ihania ja ahkeria ystäviä jeesailemaan keittiön asennuksessa, lattioissa ja vaatekaappien kokoamisessa. Parissa päivässä täällä tapahtui ihan mieletön muutos! Raksa alkoi ekaa kertaa näyttää kodilta. Vessa ja pumppaamokin saatiin toimimaan vähän ennen juhannusta.

Vessa alkaa olla kohta valmis. Sinne tuli yhdelle seinälle Iltavilli-tapetti ja muut seinät on maalattu Tikkurilan Höyry-sävyllä. Katossa on tervaleppää ja allaskaluste on Ikean Godmorgon/Odensvik. Altaan yläpuolelle tulee vielä Godmorgon-peili ja peilin yläpuolelle valkoiset yläkaapit pomppusalvoilla. Ikeasta nekin.


Keittiö odottelee vielä keittolevyä (tilattu tällä viikolla) ja yhtä peitelevyä. Jostain syystä Ikea toimitti sen väärässä koossa... Keittiöön ollaan jo nyt tosi tyytyväisiä. Kaappi-ja laskutilaa on todella runsaasti. Ja onhan tuo mustan ja tammen liitto vaan niiiiiin nätti. Pisteet tästä M:lle, jonka keittiövisio kantoi hienosti käytäntöön asti. Oma roolini keittiön suunnittelussa on rajoittunut lähinnä vetimien valitsemiseen.

Eteisen lattia on laatoitettu ja on tuo Conceptin laatta vaan niin kaunis. Sopii hyvin yhteen meidän vinyylilankun (Pergon Modern nature oak) kanssa. Vinyyli puuttuu ainoastaan työhuoneesta ja vaatehuoneesta, sillä ne toimittavat tällä hetkellä varaston virkaa. Toiseen makkariin ja eteiseen on saatu myös vaatekaapit onnellisesti kasattua.

Eteistä
Uuniseppien asentaja oli täällä maanantaina ja tiistaina viimeistelemässä takkaa. Laittoi laatat, saumasi, slammasi hormin ja asensi luukut. Hieno tuli!

Riekko leivinuunilla
Putkarikin käväisi eilen ja voi tätä onnea! Meidän hanasta tulee lämmintä vettä!!!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Etenee, etenee..

Raksalla on käynyt tohina viimeiset pari viikkoa. M on tosiaan lomalla ja on ahertanut pitkää päivää ja vähän yötäkin...  Raksa muistuttaa tällä hetkellä kaikista eniten varastoa. On isoja kasoja lattiaa, kattopaneelia, keittiötä, kodaria, vaatekaappeja, laattoja, hanoja, laastisäkkejä, tuhat teippirullaa ja aivan jäätävä määrä erilaisia työkaluja, ruuveja, muttereita ynnä muita, joiden nimiä en edes tunne! En todella tiedä, minne tungemme nuo kaikki työkalut kunhan talo saadaan valmiiksi?! Maalit ja maalaustarvikkeet siirsin jo tekniseen tilaan pois tieltä, mutta eihän ne nyt sinnekään voi jäädä.

Kuvia ei ole ehditty tai muistettu ottaa kunnon kameralla, joten kuvitan tämän postauksen instagram-räpsyillä.

Vähän listaa siitä, missä mennään:

* Kaikki tilat ovat pintamaalissa! Erityisesti ykkösmakkarin Denim-seinät ja kodarin Rentukka ihastuttavat. Onnistuin sitten saamaan maalausurakasta jonkun rasitusvamman: vasemman puolen rintalihas tms. on vähä kipiä enkä pariin yöhön pystynyt nukkumaan lainkaan vasemmalla kyljellä. Mutta nyt on jo hieman parempi.

Ykkösmakkari.
* Kakkosmakkari on lähes kokonaan valmis. Puuttuu vain listat ja vaatekaapeista ovet. Vinyylilattia oli helppo ja nopea laittaa. Ja se on hieno. Toisen makkarin katon panelointia aloiteltiin eilen ja päästiin puoleenväliin. Totesimme, että aika hitsin kivaa hommaa on tuo panelointi! Niinku oikeasti. Paneelit tulivat Malerilta, ihan sikahienot. Teen niistä erikseen postauksen, kunhan homma vähän vielä etenee.

* Kylppärin seinien laatoitus alkoi viime viikonloppuna, kun M:n sisko tuli sitä tekemään ja opasti meitä. Nyt osataan sekin homma! Laataksi valikoitui semmoinen ihan nätti musta 30 x 60 cm budjettilaatta (19,90 e/m2) Bauhausista. Olisin halunnut seiniin sitä mustaa Conceptia, mutta tää oli kolme kertaa halvempi..

Näkymä eteisestä kodinhoitohuoneeseen.
* Pikkuvessan lattia on vesieristetty eilen ja sen laatoitus on nyt prioriteetti nro 1.  Kannattaakohan muuten laittaa ensin takaseinälle tuleva tapetti kiinni vai vasta laatoituksen jälkeen...?

* Saatiin joutomaata iso kuorma. Koirat ovat siinä myllänneet ja sitä tasoittaneet.

* Numerokyltti on tilattu tuohon meidän tielle. Semmoinen hieno heijastava. Saatoin myös tilata Jari Sillanpää-saunamittarin...

tiistai 31. toukokuuta 2016

Hanat

Hanat on valittu jo aikoja sitten, mutta vasta eilen sain aikaiseksi näpytellä tilauksen menemään Taloon.comille. Olemme tilanneet suurimman osan raksatarvikkeista juuri Taloon.comista, sillä heillä on laaja ja hyvä valikoima eivätkä hinnatkaan ole hullummat. Verkkokauppa on ollut tosi näppärä, kun ei aina väsyneenä raksapäivän jälkeen millään jaksaisi lähteä juoksemaan rautakaupan käytäville. Kätevää, kun voi sohvalta tabletilla selata valikoimaa ja tutustua tuotteisiin rauhassa. Toimituskin on sujunut aina moitteettomasti. Taloon.comilla on muuten tänään 31.5.2016  viimeinen kampanjapäivä, jossa Oraksen hanoista saa vähintään 25% alennuksen. Kannattaa hyödyntää! Oraksen tuotteet löytyvät täältä Taloon.comin sivulta. Meille valikoitui kaikki hanat Orakselta, koska putkarimme suositteli niitä kokemuksiensa perusteella.

Mutta niin, Ne Hanat. Keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen valikoitui samanlaiset hanat eli kumpaankin tulee Oras Vega 18397 korkea, PK-venttiilillä. Taloon.comilla on mukava valikoima Oraksen keittiöhanoja, joten oli helppoa tehdä vertailua ja löytää ne omaa silmää miellyttävät vaihtoehdot. Tärkeintä oli pyöreä/kaareva muoto, mitään kulmikkaita ei edes huolittu vertailuun. Tärkeää oli myös ns. perinteinen kahva. Keittiöön Vega oli selkeä valinta, mutta kodinhoitohuoneen kohdalla vielä jonkin aikaa mietittiin josko oltais vähän pihistetty ja hankittu sinne samantyyppinen Oras Safira 1039 korkea PK-venttiilillä. Päädyttiin kuitenkin ottamaan Vega myös kodariin, koska siinä on ekonappi jota Safirassa ei ole. Ekonappi auttaa veden säästämisessä ja toimii veden lämpötilan rajoittimena.

Taloon.comilla on suuri valikoima myös Oraksen pesuallashanoja, joten vertailujen tekeminen kävi näidenkin kohdalla helposti ja mukavasti. Vessan ja kylppärin kanssa tämä huima mielikuvituksellisuus ja hanoilla revittely jatkuu, sillä kumpaankin valitsimme samanlaiset hanat. Valintamme on Oras Safira 1012 bidesuihkulla. Alkuperäinen vaihtoehtomme molempiin tiloihin oli Oras Optima 2717F Bidetta, mutta aloin viime metreillä (hanat olivat jo ostoskorissa) epäillä grip-pintojen kestävyyttä. Lisäksi silmiini osui jonkun toisen blogin kommenteissa kommentti, jossa joku kertoi hanan näyttävän vesinokkaeläimelle (kuka tunnustaa?), joten enpä sitten enää nähnyt tuossa hanassa mitään muuta kuin ankan naaman :D Ankka-asia ei kyllä oikeasti vaikuttanut valintaan vaan tosiaan ne gripit, jotka kyllä ovat mielestäni tosi tyylikkäät ja näyttävät hyvältä. Safiraan nyt kuitenkin päädytiin ja siinä onkin ihana tuo lenkkikahva ja simppeli muotoilu.



*** Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Taloon.com- verkkokaupan kanssa *** 


maanantai 30. toukokuuta 2016

Lattiajuttuja ja pintamaalausta

Alkoi tosiaan tuo aiemmin valitun lattian (Concept 60 x 60 laatta) suolainen hinta kärventää budjettiamme sen verran, että päätimme vaihtaa lattian edullisempaan. Laatasta luopumista puolsi myös se, että noin suurella laatalla laatoittaminen olisi ollut amatööreille varmaan aika vaikeaa ja hidasta. Pienempi laatta ei missään nimessä ollut vaihtoehto eikä sellaista saman kokoista ja halvempaa löytynyt, joka olisi silmää miellyttänyt. Joten ei muuta kuin uutta matskua miettimään. Lattian kriteerit olivat yhä samat eli hakusessa oli kestävä, vedenpitävä ja mahdollisimman hiljainen materiaali. Edellisen asunnon laminaatti oli kammottava ja koliseva, joten laminaatti suljettiin ihan pelkästään tuon kokemuksen takia pois. Koirien tassujen alla se on usein myös todella liukas.

Päädyimme sitten vinyylilankkuun, jota meille tulee Pergon mallistosta. Terrasta saatiin kolmen eri lattian mallipalat panttia vastaan raksalle kokeiltavaksi ja niitä ei kauaa tarvinnut tuijotella, kun valinta oli selvä. Meille tulee modern nature oak. Se on aika ihana! Kaikkiin huoneisiin tulee siis tuota samaa. Tykkään tosi paljon tuosta kuvioinnista ja väristä. Lattia on laitettu eilen tilaukseen ja Taloon.com lupaili 1-2 vko toimitusaikaa.

Kuvat: Pergo
Enkä joutunut kokonaan sitä Conceptiakaan hylkäämään, sillä meidän 5 m2 eteiseen tulee Conceptin 45 x 45 laattaa. Myös kodinhoitohuoneen, kylppärin ja saunan 10x10 laatat valkataan Conceptin mallistosta. Väristä ei tosin vielä ole tietoa. Kuten ei ole myöskään kylppärin seinälaatoista.. :D Huomenna ajattelin ne käydä kuitenkin tilaamassa, kun laatoitustöitä on tarkoitus aloitella parin viikon päästä.

Työhuone on pintamaalattu ja voi kun tuo Tikkurilan Tiffany on kaunis! Myös kakkosmakkarin Petrooli oli ihan nappivalinta, miten voikin jokin sävy olla noin mielenkiintoinen? Sitä jaksaisi tuijotella vaikka kuinka kauan. Tuo Petrooli vaatii kyllä tosi paljon maalia jotta tulos on tasainen. Tänään saa hakea vielä yhden purkin lisää vaikka myyjä laskeskelikin, että kahden purkin pitäisi riittää. Keittiö, olohuone ja eteinen on myös saatu pintamaaliin ja Kaoliini näyttää todella nätiltä. Ei liian valkoinen eikä liian harmaa. Ykkösmakkari ja kodari vielä odottelevat pohjmaalissa lopullisia pintojaan. Laitan näistä kaikista kuvia myöhemmin, mutta tässä ensalkuun se Tiffany:

Työhuone. Seinissä Tikkurilan Tiffany ja Höyry.
M:llä alkaa keskiviikkona kesäloma, joten hänellä on tiedossa pitkää päivää raksalla. Nyt alkaa se loppukiri. Paljon ollaan saatu tehtyä, mutta paljon on kyllä vielä tekemättä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Värit

Ärsyttävin ja yllättäen yksi vaikeimmista asioista koko raksaprojektissa on nyt saatu päätökseen. Nimittäin värivalinnat on nyt tehty! Maalit on myös ostettu, joten värejä ei voi enää vaihtaa (no ehkä vuoden päästä sitten aikaisintaan...). Putosi kyllä monta suurta kiveä harteilta sillä hetkellä, kun lastattiin maalipurkkeja autoon. Enää ei tarvitse pyöritellä värilastuja ahdistukseen asti tai selata Pinterestiä tuskastuneena.

Värit valittiin lopulta Tikkurilan Tunne värit -värikartasta, sillä Symphony 2436 -värikartta tarjosi aivan liikaa vaihtoehtoja. Nimensä mukaisesti 2436 eri sävyä. Tsiisus. Ei vaan pystytty! Sävyjen valinta oli hieman helpompaa, kun vaihtoehtoja oli pienempi määrä, vain 263 kpl. Olokeittiön suureen tilaan tahdottiin jokin hieman harmahtava sävy ja päädyttiin Kaoliiniin. Ns. yleissävynä meille tulee Höyry, joka on siis sama kuin maalarinvalkoinen. Höyryn kaveriksi sitten eri huoneisiin erilaisia tehostevärejä. Kodinhoitohuoneen kaksi seinää maalataan sävyllä Rentukka ja työhuoneen kaksi seinää Tiffanyllä. Meidän oman makkarin kaksi seinää trendikkäällä Denimillä ja kakkosmakkarin yksi seinä niin ikään trendikkäällä Petroolilla.


Denim ja Petrooli löytyvät tosiaan Tikkurilan Color Now 2016 -trendivärilistalta. Kerrankin olen joidenkin trendien kanssa samaan aikaan liikenteessä :) Tummat ja syvät sinisen ja vihreän sävyt ovat olleet jo pitkään lemppareita.

Vessaan tulee kolme seinää Höyryllä ja päätyseinään valikoitui Marimekon Iltavilli -tapetti.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Pohjamaalaus aloitettu

Pohjamaalissa ovat nyt olkkarikeittiö+eteinen, makuuhuone nro 2, wc ja vaatehuone. Myös tekninen tila on saanut maalin seiniinsä.  Pohjamaaliksi valikoitui Tikkurila Siro 2, joka ajoi asiansa oikein hyvin. Kohta saa alkaa laittaa huoneita pintamaaliin, aika upeeta! Vielä mietityttää tuvan pintamaalin sävy: iha hohtavan valkoista ei tahdottais, ettei kattopaneeli ja ikkunankarmit näytä sit keltasilta...
Kuvissa pohjamaalissa tosiaan vasta tupa ja makkarikakkonen.


Viikonloppuna käväisin perinteisellä kevätretkellä Ranskassa ja sillä aikaa M ja isäni saivat ahkeroitua mm. vessan, vaatehuoneen, saunan ja kylppärin alaslaskut. Viikonloppuna valmiiksi tulivat lisäksi ainakin palovaroittimien ja ledien sähköt. M ehti myös muurata ("mä en muuraa enää ikinä!") kylppäriin allaskalusteen ja suihkujen väliin kahitiilistä palkin, niin säästyy sitten kalusteet roiskeilta. Lasi oli toinen vaihtoehto, mutta palkki miellyttää visuaalisesti enemmän ja se on taatusti koirankestävä. Eikä siinä pitäisi roiskeetkaan näkyä niin häiritsevästi kuin ehkä lasissa.

Päädyttiin nyt lopulta sellaiseen ratkaisuun, ettei kylppäriin tule pistorasiaa lainkaan. Perimmäinen syy on toteutuksessa: kahitiiliseinän roiloaminen ei vaan nappaa ja koettiin, että siinä on tällaisilla amatööreille suuri riski epäonnistua. Emme myös todella tarvitse kylppärissä pistorasiaa. Jos minä kuivaan tai käherrän tukkaani, niin teen sen mielelläni jossakin muualla kuin höyryisessä ja kosteassa kylppärissä, johon ei tule edes luonnonvaloa. M voi vallan hyvin ajaa partansa vessassa, jonne siis pistorasia tulee. Ja jos nyt jollekin tulee pakottava tarve käyttää sähköä meidän kylppärissä, niin makkarista tai kodarista voi sitten vetää vaikka jatkojohtoa :D Pyöriteltiin tätä pistorasian tarpeellisuutta aika kauankin mielessämme ja muisteltiin, ettemme ole edellisessä asunnossamme (jossa siis oli kylppäri ja vessa erikseen) käyttäneet kylppärin pistorasiaa kuin pari kertaa vuodessa pikkukoirien turkkeja kuivatessa. Tulevaisuudessa sekin hoituu mielekkäämmin kodinhoitohuoneessa tai mikä parasta: kesällä ulkona. Nykyisen asunnon kylppärin pistorasiaa minä en ole käyttänyt kertaakaan. Että silleen, pistorasiagate on onnellisesti päättynyt. Jonkun mielestä varmaan outo ratkaisu, mutta tällä mennään.


Kivaa viikkoa kaikille ja kanssaraksaajille hurjasti tsemppiä!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kun tuntuu, ettei mikään etene

Niin taas on viikko vierähtänyt ja me yhä vaan villoitetaan, levytetään ja kitataan. Villoitetaan, levytetään, kitataan. Villoitetaan, levytetään, kitataan. Yläpohjan iv-putkia ei ole ehditty vieläkään asentamaan loppuun saati vetää katosta läpi. Kylppäriin ei olla vilkaistukaan moneen viikkoon. Aloin eilen kyllä jo vähän hiomaankin seiniä, sepäs onkin varsin viehättävää puuhaa... Hengityssuojaimen käyttö on yhtä tuskaa, kun se vetää silmälasit huuruun. Teepä siinä sitten tarkkaa työtä tai hengitä suosiolla kipsipölyä. 

Että joo. On vähän sellainen fiilis, että tarvis jo päästä seuraaviin työvaiheisiin. En sanoisi, että raksailu kyllästyttäisi, vaan pikemminkin haluan eroon tästä "tämä ei valmistu koskaan!"-olosta. Vaikka faktahan on kuitenkin se, että koko ajan, kun tuolla jotain tehdään niin se etenee. Joka ilta ja viikonloppu on hommia paiskittu tuntitolkulla. M oli viime keskiviikkona ja torstaina levyttänyt yhteen asti yöllä, kun itse olin työreissussa. Ei noita yöhommia kyllä pysty usein tekemään, ettei jaksaminen lopu totaalisesti.

Tämä on nyt kuitenkin se tahti, johon kahdestaan pystytään ja onnistutaan kuitenkin samalla pysymään järjissämme. Aika paljon motivoi se, että näillä näkymin onnistumme alittamaan jo ennestään tiukan budjettimme ellei mitään suuria ylläreitä ilmene. Mutta kun kesällä pitäisi muuttaa.... ajatus siitä vähän inhottaa, koska se luo aivan hirvittävän paljon painetta ja stressiä. Tuntuu, että me ei mitenkään ehditä. Eikä varmaan ehditäkään, se jää nähtäväksi. Vähän yllättävää on ollut kieltämättä tämä hitaus, jotenkin sitä kuviteltiin, että toukokuussa olisi sisäseinät jo maalattu.

Lattia saatiin valittua sentään viime viikolla. Nyt ei ole enää lupaa kierrellä rautakauppojen lattiaosastoja ettei tule vahingossakaan mitään mielipidemuutoksia tai turhia epävarmuushetkiä :D

Kivaa viikkoa kaikille!

edit. täytyi lisätä vielä tähän loppuun pikkusiskolta tullut neuvo, joka kumpusi huolesta raksaajien jaksamisesta:  iltaisin voisitte kyl ottaa konjakit.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pihaa ja seiniä

Lauantain teema oli pihapäivä. Pakko oli uhrata sille nyt hetki ennen kuin kaikki alkaa vihertää ja muuttuu läpäisemättömäksi viidakoksi. Silloin tuolla alapihalla on kohtuullisen keljua tallustella, kun ei näe kiviä ja kantoja... Nyt näkee! Isä tuli jeesaamaan ja kävi osan tontista läpi raivaussahalla. Kaikille pajukoille ja vadelmapensaille sanottiin morjens. Saatiin jälleen poltettua yksi iso keko risua pois. Toki vielä sitä riittäisi viisi tai kuusi keollista. Isä sahasi myös tuon jäätävän kokoisen männyn plus jotain koivua pölleiksi. Täytyisi alkaa laittaa klapeiksi noita viime kesänä ja syksynä kaadettuja puita, mutta kun tässä olisi yksi omakotitalokin rakennettavana ja kohtuullisen kireä muuttoaikataulukin... Terkut vaan "eikö noi olisi kannattanut jo laittaa haloiksi" -ihmettelijöille.


Harmi, kun ei otettu ennen-kuvaa. Tässä kuitenkin se jälkeen-kuva ns. alapihasta. Raja menee about tuolla, jossa nuo kuuset kasvaa ja jatkuu tuonne oikealle päin. Tässä ei siis ole koko tontti. Risua tuntuu riittävän aina vaan ja olenkin perannut parina päivänä kaksi isoa kekoa sekä tuoretta että vanhaa risua yms. puolilahonnutta puuta. Sitä löytyy aina vaan lisää! Hommaa on aika paljon ennen kuin tästä saa sellaisen viihtyisän ja helppokulkuisen pihan :D Kiveä ja kantoa piisaa. Ehkä se pitää jollakin masiinalla vaan möyliä ja kääntää? En tiedä.. Ideoita? Mä olen näiden pihajuttujen kanssa aivan kädetön. Piha saisi kyllä säilyttää tuon luonnontilamaisen habituksensa eli mitään meganurtsia ja kukkapenkkejä ei tähän ole näillä näkymin tulossa. Mutta joku järki nyt kumminkin, että olisi turvallinen ja hyvä kulkea ja koirien juoksennella. Tarkoituksena on myös aidata suurin osa pihasta.


Kun ei maan siistimisessä ole riittävästi, niin talon ja pihan välissä on tommonen näppärä kiviriöykkiö (se jatkuu vielä reippaasti tuonne nurkan taa metsikköön päin...). Se pitäisi saada peitettyä joutomaalla, jotta pihalle olisi näppärämpi kulkea tuostakin kohdasta. Muttaku ei sitä joutomaata tunnu saavan mistään?! Vastaava mestari totesikin, että se kummasti menee aina niin, että kun siitä maasta pitäisi päästä eroon, niin kukaan ei huoli. Ja kun sitä maata tarvitsis, niin mistään ei löydy. Me tarvittais sitä vielä aika paljon. On tori.fi ja raksakimpassa ilmotukset jne. Ehkä jonain päivänä joutomaarukouksiimme vastataan.

Ollaan me saatu sisälläkin ahkeroitua. Meidän makkari, vierasmakkari ja eteinen on saatu levytettyä. Teknisessä tilassa on jopa maalattu seiniä, jotta PILP voidaan tuupata nurkkaansa. Kohta saadaan aloittaa katon levyttäminen. Kattopaneelikin on valittu, mutta ei ostettu. Ennen kuin kattoon käydään käsiksi,  täytyy saada kuitenkin vielä ne pirun iv-putket kuosiin yläpohjassa ja valkata olohuonekeittiön ledien paikat ja määrät. Vaikeaa.


Tänään käydään Ikeassa ostamassa vaatekaapit, koska siellä on vaatekaappiviikot. Kysymysmerkkinä on makkareiden kaappien värit, eli olisko ne valkoiset vai tammiset, kuten eteisenkin kaappi? Toimitus täytyy sopia ajankohtaan x, mutta eipä tässä ole kenelläkään hajuakaan mikä tuo x voisi olla. Kaapit olisi kuulemma hyvä asentaa makkareihin ennen lattiaa (vinyylilankku), mutta eteiseen vasta lattia päälle (laatta). No eipä ole mitään havaintoa, milloin näitä lattioita päästään asentelemaan. Täällä on jo yksi keititö ja kodinhoitohuone varastoituna viemässä tilaa, joten en millään viitsisi ottaa neljää vaatekaappia roikkumaan tänne paketeissaan viikkotolkulla. Mutta sitten taas ne olisi hyvä olla paikoillaan silloin, kun vinyylilattia tulee ajankohtaiseksi.

Hankittavaa riittää muutenkin vielä. Esim ainakin:

- kaasu+normiliesiyhdistelmäjuttu
- liesituuletin (Savo IH-76) ja huippuimuri
- wc-pöntöt
- hanat ja suihkut
- khh allas 
- pesukone
- wc -kalusteet (valittu jo)
- ledit (no mimmoset?!!)
- lattiat
- laatat
- rättipatteri/pyyhekuivain whatever
- väliovet


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Huhtikuun alku ja TAKKA

Toissa viikon loppupuolella suurin osa sähkötöistä saatiin valmiiksi ja olokeittiön toinen pitkä seinä villoitettua ja levytettyä. Nyt ollaan villoitettu ja levytetty keittiön seinää ja vierasmakkaria. Sähkötyöt jatkuvat taas loppuviikosta ja sen jälkeen on koko talo levytyskynnossa. Eipä noita levytyksiä taida puuttuakaan enää kuin max puolet ja katto tietenkin.

Levytyshommiin suosittelemme nauharuuvainta! Hanki hyvä ystävä ehdottomasti semmoinen, jos aiot tehdä levytystyöt itse!! Ruuvit menee nopsaan niinkuin zup zup zup zup tuosta noin vaan. Kätevää on myös se, että levyttämistä pystyy tekemään yksinkin, kun voi toisella kädellä pidellä levyä ja toisella ruuvainta. Ei tartte kaivella jostain raksaliivin taskuista karkailevia ja putoilevia ruuveja, kun ne on siinä vekottimessa valmiina. Aivan loistava keksintö, jota ilman levytys olisi kyllä huomattavasti hitaampaa ja tuskaisempaa.

Minä olen viime viikkoina kuluttanut aikaani seinien tasoittamiseen ja M on ahkeroinut mm. yläpohjassa iv-putkien parissa. Maanantaina 4.4 saapui myös poistoilmalämpöpumppu eli PILP. M:n veli oli rakennellut sitä varten näppärän rampin kahitiilistä ja laudoista, ja rampin päältä PILP saatiin jollain ihmeen taikatempulla siirrettyä kaverin avustuksella sisälle tekniseen tilaan. Ensin ajateltiin, että täytyykö ovi karmeineen poistaa, mutta ei onneksi tarvinnut. Mukava tuollainen 2,1 metriä korkea laitos, jolla painoa on yli 200 kg ja paino tietenkin yläosassa. Eikä sitä saisi kallistaa kuin ihan tosi vähän.
PILP
Olohuoneen ja keittiön värimaailmat ovat jo tovin mietityttäneet, mutta ratkaisu olikin lähempänä ja valmiimpana kuin ikinä osasimme kuvitellakaan. Meillä on hetken aikaa ollut tuo yksi olkkariin ja eteiseen rajoittuva muurattu seinä tasoitettuna. Tasoitus on tehty Kiillon TT:llä. Tässä eräänä päivänä mietiskelin, että se on oikeastaan aika kivan näköinen! Betonimainen, harmahtavanrusehtava, elävä, kiinnostava ja pikkuisen jopa kimmeltävä. Pari raksalla vieraillutta kaveriakin sitä ihasteli ja yksi taisi sanoa ne maagiset sanat: miksi ette jättäisi sitä tuollaiseksi? NIINPÄ.

TT tarttui ihan hyvin myös kipsilevyyn, jota siis tuo makkarin kohdalla oleva seinä on. Bauhausin ystävällinen myyjä selvitti, että TT kannattaa pinnoittaa värittömällä Supi-saunasuojalla (eipä tiedetty, että ko. tuote sopii myös betonipinnoille ja monille muille). Eteisen seinä otettiin ensin testiin, sillä siihen tulisi kuitenkin leveä ja korkea kaappi ettei sen niin väliä jos olisi mennyt pieleen :D Sävy muuttui asteen tai pari tummemmaksi, oikeastaan paremmaksi. Myös olkkarin kipsilevyseinä sai Supia ylleen. Ärsyttävästi vaan alkoi jostain kumman syystä saumat pikkuisen paistamaan läpi, joten saadaan vielä vähän paikkailla niitä.



Ylläolevista kuvista näkee hieman tuota seinää, mutta kuvat eivät kyllä tee sille yhtään oikeutta. On tosi nätti livenä. Ja kyllä! Takka on täällä! Meillehän tuli siis Uuniseppien Riekko. Maanantaina 11.4 alkoi takan asentaminen ja se saatiin näiltä osin valmiksi tiistaina. On hormit ja piiput ja läpiviennit.Takka laatoitetaan ja viimeistellään sitten, kun alamme olla sisätöiden suhteen valmiimpia. Laatat on kuulemma kätevintä laittaa, kun lopullinen lattiamatsku on paikoillaan tai vähintäänkin tiedossa.

torstai 31. maaliskuuta 2016

Tuntuuko teistäkin joskus siltä, että...

...on pakko nostaa kädet nyrkissä ylös ja vetää itkupotkuraivarit pintamateriaalien takia? Ärsyttää ja vähän jo kyllästyttääkin tämä oma päättämättömyys. 114 neliöisen talon sisustamisen piti olla helppo nakki, mutta kun budjetti on rajallinen (en tosin ole lainkaan varma helpottaisiko ongelma mikäli ei tarvitsisi budjetista murehtia?) ja suurin osa huonekaluistakin saadaan hankittua vasta paaaaljon myöhemmin, niin jo on pää pyörällä. Pinterest on muuttunut aiemmasta ehtymättömästä inspiraation lähteestä ahdistuksen keitaaksi. Ehkä oon selannut sitä liikaa? Pitäisi varmaan ottaa joku aikalisä ja laajentaa se koskemaan myös rautakauppoja?

Vessa ja makuuhuone nro 2 ovat ne tämän hetken murheenkryynit. Ongelma on se, että tiedän varsin hyvin mitä en halua, mutta en ihan tarkalleen tiedä mitä haluan. On mulla ehkä joku käry siitä, mitä tahdon mutta en vain onnistu oikein saamaan siitä täysillä kiinni. Ehkä tämä helpottaa, kun huoneet ovat pohjamaalissa? Positiivinen asia lienee se, että muihin huoneisiin on olemassa jo kuitenkin jokin suunnitelma. Tosin olen alkanut vähän epäilemään jo niitäkin... Hehhehe.


Ei mietitytä eikä stressaa se, jaksetaanko tai osataanko asentaa lattiat ja tapetit ja laatat ja kalusteet. Se stressaa, tykkäänkö mä sitten niistä kans vai toteanko vuoden päästä että shit, pieleen meni. Mielessä kummittelee vieläkin ensimmäiseen kotiimme kahdeksan vuotta sitten yhdessä ostamamme Jyskin Samurai-matto, joka oli silloin aivan todella loistava idea ja hienoin matto ikinä! MITÄ ME OIKEIN MIETITTIIN?! Samurai-matto! Tällaisia virhearvioita ei todella saa nyt tapahtua.  Okei, tuo nyt oli sinänsä aika mitätön ja pikkuinen moka, koska maton voi aina näppärästi uusia (paitsi kun oltiin tuolloin köyhiä opiskelijoita, niin eipä voinut ja siinä sitten tuijoteltiin Samurai-mattoa aika pirun pitkään). Seinät nyt on onneksi suht helppo ja edullista maalata uusiksi, mutta vessan laattoja ei ihan heti kiinnostaisi vaihtaa.

Tämä on niin hullunkurista, sillä 1,5 vuotta sitten oltiin tosiaan ostamassa taloa, jonka vessaan ei tajuttu edes kurkistaa ennen kuin jo lyötiin tarjous tiskiin. On tuo ihmismieli vähän hölmö välillä.

Paitsi hei, ollaan me sentään jotain päätetty. Me laitetaan nyt sittenkin se vinyylilattia eikä mikrosementtiä eikä laattaa (sitä tulee kyllä eteiseen). Enpä olisi tämänkään päivän uskonut koittavan! Jännittää ihan, mitä käänteitä tässä vielä ehtii tapahtua, huhhuh. Vinyylin väriä en kyllä ole uskaltanut vielä edes ajatella.

Tulipa vähän avautumista. Haluan kuitenkin kirjoittaa tänne niitä todenmukaisia fiiliksiä ja ajatuksia, joten avautumispostauksilta ei silloin voi välttyä. Ehkä joku saa näistä vertaistukea tai jotain omaan projektiinsa, sllä olen ymmärtänyt että pintamateriaalit ovat monen muunkin raksaajan murhe. Vaikka niiden pitäisi olla se kaikista kivoin ja odotetuin juttu, mutta ei. Mielummin sitä kaivaisi viemäriputkea soraan.

Tapahtui muuten tuossa myös pikkukämmähdyskommähdys. Olimme muuratessamme keskittyneet niin paljon mahdollisimman järkevään harkkojakoon, että yksi olennainen asia jäi huomaamatta. Nimittäin makkarista kylppäriin johtavan oven paikka muuttui aika paljon ja nimenomaan epäedulliseen suuntaan eli makkarin oven suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun makkarin ovi on auki niin ovi menee osittain tuon kylppäriin johtavan oven päälle. Ovi ei voi avautua toiseen suuntaan, sillä sillä puolella on vaatekaapit ja se rajoittaisi tilan käyttöä muutenkin. Ainoa ratkaisu on asentaa liukuovi, joka liukuu vaatekaapin taa. Idea on joko vallan erinomainen tai sitten ihan susi.

Voi hyvää päivää.